maanantai 10. maaliskuuta 2014

Elinkaariklinikalla parempia kasvuyrityksiä ja Suomen ekologinen kädenjälki nousuun


Suomen ympäristökeskus on järjestänyt eri toimialojen yrityksille päivän kestäviä klinikoita ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Kaikissa tapauksissa elinkaaren keskeisimmät kipupisteet ovat löytyneet noin neljän tunnin klinikkatyöskentelyllä. Useimmissa tapauksissa yritys on keksinyt välittömästi tuotekehitysideoita kipupisteiden korjaamiseksi. Klinikka auttaa yrityksiä paitsi cleantech-markkinoilla myös luomaan uusia vientituotteita.

Jos ilmastonmuutoksen hillinnän haasteet otetaan tosissaan, koko tuotantojärjestelmä on rakennettava uudelleen seuraavien vuosikymmenten aikana. Kriittisenä pidetyn kahden asteen lämpötilannousun alle jääminen edellyttää, että vuoteen 2020 mennessä päästöjen kasvun on loputtava ja koko yhteiskunnan on oltava nollapäästöinen noin vuonna 2070. (Global Carbon Project, 2013)

Suomi on kuitenkin pieni peluri globaaleissa päästöissä. Oman jalanjälkemme pienentäminen on eettisesti perusteltua, mutta sen vaikutus ilmastonmuutokseen on häviävän pieni. 

Toisaalta Suomessa kehitetyt tuotteet voivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maissa, joilla on merkitystä. Tästä näkökulmasta edessä oleva ilmastoremontti on vuosisadan liikemahdollisuus ekotehokkaille vientituotteille. Mutta mikä on ekotehokas tuote? Ja miten sitä mitataan?

 

Elinkaariarviointi ja ekodesign


Elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA) on muodostunut ekologisen tehokkuuden ja kokonaiskestävyyden mittaamisen yleistyökaluksi. Menetelmää on kehitetty 1970-luvulta, mutta yleisempään käyttöön se on päätynyt vasta 2000-luvun alkupuolella. 

Elinkaariarvioinnissa seurataan tuotteen tai palvelun aiheuttamia vaikutuksia koko sen elinkaaren läpi, kehdosta hautaan. Samalla pyritään kartoittamaan vaikutukset kaikkiin ympäristön kannalta oleellisiin vaikutusluokkiin ilmastonmuutoksesta ekotoksisuuteen, rehevöitymiseen, happamoitumiseen, ilmanlaatuun ja maankäytön biodiversiteettivaikutuksiin. 

Oikein käytettynä elinkaariarvointi muodostaa läpinäkyvän analyysin, jonka avulla voidaan kohdentaa oleellisimmat tuotekehitystarpeet ja todentaa suunniteltujen muutosten vaikutukset ekologiseen kestävyyteen. Koko prosessia kutsutaan ekologiseksi suunnitteluksi (ecodesign).

 

Ajan ja rahan haaste


Käytännön soveltamisen kannalta elinkaariarvioinnissa on vain kaksi ongelmaa: aika ja raha. Täysimittakaavaiseen kaikkien standardien mukaiseen ja vertaisarvioituun elinkaariarviointiin menee aikaa vähintään kuukausia ja rahaa kymmeniä tuhansia. Tämän johdosta elinkaariarviointeja tehdäänkin lähinnä suuremmissa yrityksissä, jo tuotannossa olevista tuotteista. 

Toinen sovellusalue on valtion tilaamat selvitykset teknologiatason muutoksista esim. biopolttoaineisiin, hiilen varastointiin tai energiapolitiikkaan liittyen. Kumpikin sovellusalue on resursseiltaan pienen tai keskisuuren kasvuyrityksen tavoittamattomissa. Uuden idean ympärille kehittyneen pienyrityksen keskeisimpiin investointeihin ei kuulu yleensä useamman kymmenen tuhannen selvitys tuotteen mahdollisesta ekologisesta jalanjäljestä. Tämä on harmillista, sillä tuotteen suunnitteluvaiheessa siihen voidaan tehdä suuriakin muutoksia. Tuotantovaiheessa suuremmat muutokset ovat vaikeampia.

 

Kipupisteet esiin 4 tunnissa


SYKE on testannut talven mittaan, voisiko elinkaariarvioinnin oleellisimmat osat tiivistää puoleen päivään, ja tuottaisiko tällainen kevennetty analyysi yritysten kannalta oleellista tietoa. 

Kokeiluyritykset ovat olleet eri toimialoilta ICT-sektorilta prosessitekniikkaan, taloautomaatioon ja kuluttajatuotteisiin. Kaikissa tapauksissa elinkaaren keskeisimmät kipupisteet ovat löytyneet noin neljän tunnin klinikkatyöskentelyllä ja useimmissa tapauksissa yritys on keksinyt välittömästi tuotekehitysideoita kipupisteiden korjaamiseksi. Kevennetyssä klinikkatyöskentelyssä on siis potentiaalia.

Samalla on kuitenkin tullut selväksi, että yleistettäviä ratkaisuja ei ole. Jokainen elinkaari on ainutlaatuinen, mutta jokaisessa tutkitussa yrityksessä yleensä vain muutama kohta elinkaaresta aiheutti suurimman osan vaikutuksista. 

Esimerkiksi eräässä tuoteketjussa 30 % ilmastovaikutuksesta aiheutui yhden raaka-aineen korkeasta kasvihuonekaasupäästöintensiteetistä (”hiilijalanjäljestä”). Tämä oli samaa suuruusluokkaa kuin sähkön, kuljetusten ja jätehuollon yhteenlasketut vaikutukset. Ennen klinikkaa yritys oli seurannut sähkön kulutusta ja jätteen syntyä, sekä keskittynyt logistiikan kehittämiseen. Klinikan jälkeen fokukseen nostettiin myös muutaman kriittisen raaka-aineen kulutuksen seuranta ja korvaavien vaihtoehtojen haku. 

 

Ympäristövaikutukset vaihtelevat


Entä onko ilmastonmuutoksen hillintään keskittyminen aina perusteltua? Sekin riippuu yrityksestä. Elinkaariarvioinnissa tähän kysymykseen lähdetään vastaamaan ”normalisoinnin” avulla: tuotteen ympäristövaikutuksia verrataan johonkin mittatikkuun, esim. keskimääräiseen eurooppalaiseen kuluttajaan. 

Klinikalla selviteltiin erään esimerkkituotteen ekotehokkuutta eri vaikutusluokissa. Tulosten perusteella tuotteen päästöt vastaavat 0,3% päivittäisestä keskimääräisestä hiilijalanjäljestä. Samalla tuotteen maankäyttövaikutukset vastaavat 6,5 % keskimääräisestä maankäyttövaikutuksesta. 

Rehevöityminen, ekotoksisuus, ihmisten kemiallinen altistus, fossiilisten luonnonvarojen ehtyminen ja happamoituminen vaikuttaisivat myöskin olevan tälle tuotteelle ilmastonmuutosta keskeisimpiä vaikutusluokkia. Ekologisessa tuotekehityksessä olisikin syytä fokusoitua maankäyttöön ja rehevöitymiseen, tai ainakin huomioida, että hiilijalanjäljen pienentämiseksi tehtävät tuotekehittelyt eivät lisää vaikutuksia muissa ympäristöulottuvuuksissa.

Kun keskeisimmät kipupisteet on löydetty, niihin on melko helppo löytää ratkaisuja. Ja toisaalta ratkaisut itsessään voivat muuttua uusiksi vientituotteiksi. Tässä blogikirjoituksessa käytetty todellinen esimerkkiyritys ei ole ainoa maailman yritys, joka käyttää ”raaka-aine X”:ää. Jos yritys löytää kustannustehokkaan keinon korvata tämä hiili-intensiivinen tuote, keksinnölle on käyttöä myös Suomen ulkopuolella. Samalla on leikattu yhden yrityksen hiilijalanjäljestä kolmannes ja luotu uusi vientituote. 

Erikoistutkija Tuomas Mattila, Suomen ympäristökeskus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti